Olen jo pitkään miettinyt V:n huonetta. Se on kaivannut jotain. En osannut oikein edes ajatella, että mitä. Haluan, että huone on leikkisä. Mutta vaikka kuinka yritin, niin kaiken kirjavat jutut ei vaan oo meidän juttu yhtään. Se aika varmasti tulee kun ne lelut jää esille,
niin nyt on vielä äidin sisutusmaun vuoro.
Ja pitkään olikin niin ettei itse asukki edes käyttänyt huonetta.
Nyt kun siellä jos "isona" poikana ollaan, niin seinien jutut on selvästi mielenkiintoista katsottavaa.
Selailin kaikkia seinätarroja, mutta en tainnutkaan kaivata mitään niin paljoa,
että olisin raaskinut laittaa rahaa.
Muistin, että meillä oli palanen jäljellä mustavalkoista lahjapaperia ja näin askartelu sai alkunsa.
Oli muuten todella haastavaa kuvata tuota seinää!
Mutta siinä on, pikkupilvet pisaroineen.
Poitsun silmät kirkastui niin paljon, että tais olla hyvä juttu sen mielestä.
Toiseksi, minua häiritsi pitkään kun V:llä ei ollut päiväpeittoa.
Enkä taaskaan halunnut tuhlata rahaa.
Meni pitkään ennenkuin muistin tuon meille vuosi sitten ostetun päiväpeiton.
Ihana peitto, siis ihana!
Mutta -osoittautui meidän sängyssä mahdottomaksi.
Kissa ja kissan kynnet. Ja vielä kahden kissan.
Silmäpakoja alkoi rönsyilemään peitosta niin paljon,
että se oli pelastettava odottamaan jotain.
Ja se jotain olikin tämä.
Ei muutakuin sakset viuhumaan ja pojalle napsittiin ja ommeltiin siitä uusi päiväpeitto.
Kangasta jäi niin paljon, että siitä saisi vaikka toisen samanlaisen.
Jätin peittoon varaa, jotta se menisi vielä isommassakin lastensängyssä.
Nyt huone miellyttää taas paremmin silmää (toivottavasti piiitkään),
eikä rahaa mennyt nyt yhtään.
Joskus vuosia sitten lahjapaperiin 3e ja päiväpeitto oli vuosi sitten alessa 30e
Peittokin pysyy kunnossa, sillä kissat tietää ettei pinnasänkyyn saa mennä.
Ja onneksemme ovat osanneet jättää sen rauhaan.
Vielä kun tuon kellahtuneen naulakko-liitutaulun saisi joksikin muuksi kuin kermanväriseksi ;)
Syksyn tunnelmaa!
pus.