1. JOULUKUUTA

Heippa ja hyvää ensimmäistä joulukuuta!

Olipa yllätys miten tämä bloggeri on muokattu uuteen uskoon. Olen puhelimella huomannut kyllä jo, mutta jotenkin ajattelin että se on vaan joku mobiilijuttu :D 

Oon niin hidas lämpiämään kaikille uusille päivityksille ja vihaankin kun puhelimeenkin tupsahtelee vähän väliä uusi järjestelmäpäivitys. Vaikka, en vielä tähän päivään mennessä ole huomannut selkeää muutosta, mutta ehkä mä en ookkaan niin hifistelijä tyyppiä. Mä olen juuri se joka on kitissyt kosketusnäyttöpuhelimista, kirjan ja lehtien lukemisesta tabletista. Itseasiassa olin varma, että koko tabletit olis ihan floppi. Silti hitaasti, mutta varmasti minä oon sitten tullut kaikissa muutoksissa mukana.

No hifistelijä laitteiden kanssa tai en niin kotona vähän enemmän kyllä. Ja pikkuhiljaa täällä alkaa näyttämään kunnolla joululta. En kuitenkaan räiskäise kaikkia koristeita heti esille vaan joulu yltyy kodissakin aattoa kohti. Tämä on vasta tälläistä esivalmistelua. Ja ihan perinteisellä punaisella. En edes tiedä olenko kullan vai hopean tyttö niin meiltä taitaa aattona löytyä kaikkea.

Tässä joulussa on kyllä nyt oma pieni spesiaalisuus kun tuo pikku veijari on menoissa mukana. Kuusenpaikan pohdinta on jo kovasti käynnissä, kun kissojen lisäksi siitä pitäisi saada pidettyä erossa myös noi sairaan nopeat minisormet. Ja suu joka syö kaiken mitä ikinä löytääkään. Mission impossible? Ehkä. Katsotaan mitkä ratkaisut löydetään. Mutta pienestä vahingosta viisastuneena, tuntuu siltä että ei osataan kuunnella vähän paremmin ja jopa totellaan sitä.
Sekin voi vielä olla, että meillä kävellään ennen joulua. Täällä ollaan niin viittävaille ottamassa ensiaskelia, että mua ihan jännittää! Ja jännittää se, että onko mies juuri silloin töissä kun se tapahtuu. Toivottavasti ei.

Nyt on sitä ihanaa kutkuttavaa fiilistä vatsanpohjassa. Ja hyvällä menestyksellä taidan olla aivopessyt meidän pojankin tykkäämään joulusta tai sitten saanut hänet inhoomaan, kun kesäkuusta lähtien olen laulanut joululauluja tuutulauluina. Ainoat mitkä muistan ulkoa. ;)

Näissä aatoksissa on hyvä jatkaa seuraaviin päiviin.

Löysin sitten viime joululta ainoan epäjouluisimman kuvan, mutta hei, kissa ja lahjalaatikko.

UUTTA ARKEA KOHTI

Ja niin hurahti ohi minun äitiys- ja vanhempainvapaat.
Kuin varkain tuo poika kasvoi silmissä niin isoksi, että muka pärjäisi hoidossa.
No pärjäisihän se, mutta minä haluan nähdä ensiaskeleet ja kuulla ensisanat vielä kotona, joten varsinaisesti täyspäiväistä työelämää en ole siltikään vielä aloittamassa.
Mutta nyt vietetään jo ihan tavallista arkea. Mikä ei sinällään muutu muutenkuin, että saisin tehdä töitä.

Marraskuun menee vielä kokonaisuudessaan lomailun kannalta, kerta siihen on mahdollisuus, mutta selvästi ilmassa on uuden arjen opettelua. Uutta intoa puhkuen koristelen kotia ensin vähän joulukuntoon ja sitten käyn aikuisten maailmassa tekemässä keikkatöitä.
Ja vaikka kotonakin on ollut rankkoja jaksoja, on minulle tämä kotielämä ollut lomaa kaikenkaikkiaan. Kohta se työ vasta alkaa kun ollaan töissä ja sovitetaan arki mukaan.
Jännittävää, kutkuttavaa, pelottavaa ja innostavaa!

Tunnelmallista viikkoa täältä pitkän ja rennon aamun keskeltä!

Nautin kun vielä voin ;)

FLUNSSA MENE POIS

Noniin täällähän on aika mennyt mukavasti flunssan kourissa. Tai sitten ei.
Jokatapauksessa toistamiseen kuukauden sisään täällä on viruttu kuumeen ja flunssan kanssa. Ja tietysti kukaan ei samaan aikaan vaan vuoronperään.
Eipä energiaa sitten ole riittänyt kuin pakolliseen arjen pyörittämiseen. Siinäkin on menty juuri siitä mistä aita on todellakin matalin.

Strepsils, Vicks, nessut, Netlix, höyrykylvyt ja yhdessä torkutut päikkärit on ollut nyt iso hitti.
Sillä välin kun me ollaan kääriydytty torkkupeittoihin niin pihalle on satanut lunta vaikka kuinka. Voi sitä ihmettelyä kun aamupalapöydästä katsottiin ulos ja nähtiin jotain kirkasta ja valkeaa.
Pakkohan meidän on kohta päästä testaamaan miltä lumi tuntuu ja maistuu ;)

Ja tämän kotilökäreissä nuutuneen äidin oli tänään päästävä maistamaan miltä kahvi taas maistuu. Ja ai nam. Juuri näiden päikkäreiden paras hetki minulle.

Nyt vain toivotaan, että saamme pöpöt pois isänpäiväksi niin olisi muutakin muisteltavaa kuin takassa poltetut nessut. Ja jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin myös ostanut joulukorttiaskartelut jo ajat sitten valmiiksi kaappiin. Ehkä tämä aika olisi täällä sisällä mennyt joutuisammin.

Paranemisia kaikille muillekin nuhanenille ja kuumepotilaille!

VAUVAN PUUROMUFFINSSIT

Kun talosta tuli sairastupa reiluksi viikoksi, katosi myös pikkumiehen ruokahalu.

Ja vaikka tervehtymään päin ollaan, on puuro aamuisin ja iltaisin alkanut tökkimään todenteolla.

On kokeiltu eri puuroja eri soseiden kanssa vetisempänä ja paksumpana.

Ja aina menee itkuksi.

Onneksi sentään maito ja smoothiet on maistunut, niin ei niin kovin huolissaan ole tarvinnut ravinnonsaannin suhteen olla.

Tänään kuitenkin iski facebookin sormiruoka-ryhmässä silmään puuromuffinssien resepti.

Tein kerran aiemmin myös myslimuffinsseja, mitä söin itsekin, mutta nämä ovat pelkästään V:lle tarkoitettu.

Hieman fiksasin tuttuun tapaani alkuperäistä reseptiä.

1dl vettä (tai korvike, äidinmaito ym)

1 banaani

1tl rypsiöljyä

1dl kaurahiutaleita

1dl ruishiutaleita

3tl Piltin puolukkaista

omenanpaloja

Sekoitin kaikki sekaisin paistoin 6kpl muffinsseja 200 asteessa 15min.

Kyllä oli maailman parhain näky, kun poika söi mahtavalla ruokahalulla kolme muffinssia ihan itse. 

Osa tottakai löytyi lattialta, mutta enimmäkseen muffinssit meni suuhun.

Muutaman talk-murun annoin myös reenattavaksi.

"Iltapuuroksi" jäi kaksi ja puoli muffinssia vielä odottamaan ja voi olla, että aamulla täytyy leipoa uusi setti eri makuisena.

Olen ihan hurahtanut tähän vauvaystävälliseen leipomiseen, 

vaikka me muuten lukeudutaan sekasyöjiksi.

Menee soseet, kököt, sormilla ja lusikalla, sekä pillin kera imeskellen.

Olen iloinen, että ukkeli syö ihan mitä ruokaa vain miten vain. 

Yleensä.

Kiputilat näköjään erikseen.

Sekaruokaileeko kuinka moni muuten? Vai onko joko tai?

TERVEISIÄ SAIRASTUVALTA

Jaahas, nyt on syysflunssa kaatanut tämä kolmen koplan ensimmäistä kertaa yhdessä.

Olen kyllä tosi iloinen siitä, että pikku ukko pysyi yli kahdeksan kuukautta terveenä.

Eikä me vanhemmatkaan olla oltu koko tänä aikana kipeänä.

Mutta nyt on jo lähemmäs viikon kestänyt tämä flunssapöpö. 

Ja kovat häätöyritykset on menossa.

Ulkoilmaa kaivataan jo aikas paljon.

Onneksi kaupassa sentään "pääsee" käymään ja omat luistelureenit osui kuitenkin maanantaille, 

niin hieman saa oma pää tuuletusta.

Viikonloppuna olisi myös ollut yhdet tupaantulijaiset mihin olimme menossa muutamaksi tunniksi,

mutta pieni kuumepotilas muutti suunnitelmat.

Ollaan sitten koko porukan voimin mässäilty herkkuja.

Pikku ukkeli lähinnä maidolla, sillä se on ollut ainoa mikä on kunnolla maistunut.

Kävin kuitenkin piipahtamassa ovensuussa viemässä tuparilahjan ja toivottamassa hauskat juhlat.

Lahjaksi leivoin juustokakkua valkoviinin kaveriksi.

Kakun kyhäilin kolmen eri kakkureseptin turvin,

joten jokainen soveltakoon itse noilla hakusanoilla miten haluaa ;)

Nyt me jatketaan keskiviikkoa leväten pikku flunssadroppien voimin.

Toivottavasti muut on säilyneet terveinä!

LOKAKUUN PUOLELLA LOMPSIS

Mun mieleni huusi tänään ystäväterapiaa lenkin merkeissä.

Samalla jumpalla kipeytyneet lihakset sain verryteltyä lämpimiksi ja 

aivojen ajatustyöt sai hetken lepoa sillä, että kaiken sai purnaa taas ulos.

Ja kasvot sai sitä maailman parasta syystuulen tuiverrusta suoraan päin näköä.

Kyllä kynttiläillallinen (neljän viljan puuro ja maito)  maistui tuon pienen miehen kanssa hyvältä.

Nyt vaan odotetaan se isimies vielä kotiin.

Tunnelmallista iltaa ja tervetuloa lokakuu! 

PIRISTYSRUISKE

Mikä saa hymyn pienille ja isoille poskille?

No pienen ensimmäinen keinuminen ja isommankin keinuminen.

Pienen ensimmäinen mäenlasku sen isomman sylissä.

Ja irvistyksen kautta hymyyn kaartuva suu, joka on juuri haukannut ison satsin hiekkaa suuhun ensimmäistä kertaa.

Siitä hymyilee niin isommat kuin pienemmätkin posket.

Syyssää, pirteät syysvaatteet ja ulkoilusta punaiset posket.

Kyllä kelpaa pienen käpertyä pupun viekkuun nukkumaan

ja isomman jäädä kynttilän valossa rentoutumaan lisää.

Mun piristysruiskeeni ovat huushollini ukot ja nämä jutut näyttää hymyilyttävän kaikkien meidän poskia! <3

KAHDEKSAN KUUKAUTTA

Olen saanut olla kahdeksan kuukautta jo tuon pienen pojan äiti(+odotusaika).

Kahdeksan kuukautta.

Miten ihmeessä tämä aika voi mennä näin nopeasti?

Nyt meillä kontatataan, istutaan, syödään ominkin sormin joskus ja juodaan ihan itse.

Älytöntä.

Enkä ehkä kestä sitä. 

Minulla on ikävä tuota vastasyntynyttä pientä ruttuista ja tummahiuksista poikaa, 

joka jutteli heti alusta alkaen.

Ja hän kumminkin on nyt niin valloittava aktiivinen touhuaja, etten vaihtaisi tätäkään hetkeä mihinkään. Vallaton ilopilleri.

Vaalentuneet, mutta tuuheentuneet hiukset omaava.

Sinisilmäinen suloisuus.

Voi vauva, pysy vauvana vielä pitkään.

<3

BEIGEÄ BEIGEN PÄÄLLE & DIY-liina

Siis tiedättekö sen fiiliksen kun joku kämpässä häiritsee,
eikä mikään maailman puunaus ole auttanut asiaa.
Silloin yleensä on kyse jostain suuremmasta kuin siivouksesta.

Meillä syy löytyi sohvasta!

Järkyttävää miten ryönäiseksi se oli vuosien saatossa muuttunut.
Ja kerta kyse on Ikean Ektorpista, on pika-apukin suhteellisen nopea toteuttaa.
Eikä se veroita rahapussia niin paljon kuin uusi sohva.
Päällinen meni siis uuteen uskoon.
Valkoista olin jo pessyt ja valkaissut ja ikitahrat vaan oli ja pysyi.
Myös alkuperäinen harmaa oli saanut nähdä niin paljon kissankynsiä,
että se sai jäädä edelleen sinne arkistojen kätköihin olemaan todella  HÄTÄHÄTÄVARA PÄÄLLINEN.

Nyt beigemössöiseen sisutukseemme tuli uusi beige päällinen.
Ja rauha on talossa!
Vaikka pitikin myllätä sisustus toisin päin.

Särmää siihen piti silti saada.
Aloitin yhdellä pikku tuunauksella ja maalailin kangasmaaleilla, kynttilän kotelolla(?) ja tulitikkuaskin sivulla valkoiseen tyynyliinaan kuvioita.
Olen tyytyväinen, vaikka jotain pientä se kaipaa vielä.
Ajatusnystyrät tehköön työtään.


Sillä välin -behind the scenes

Viikonloppuja! <3

DIY- Pikkumiehen huoneessa tapahtuu

Olen jo pitkään miettinyt V:n huonetta. Se on kaivannut jotain. En osannut oikein edes ajatella, että mitä. Haluan, että huone on leikkisä. Mutta vaikka kuinka yritin, niin kaiken kirjavat jutut ei vaan oo meidän juttu yhtään. Se aika varmasti tulee kun ne lelut jää esille, 

niin nyt on vielä äidin sisutusmaun vuoro.

Ja pitkään olikin niin ettei itse asukki edes käyttänyt huonetta.

Nyt kun siellä jos "isona" poikana ollaan, niin seinien jutut on selvästi mielenkiintoista katsottavaa.

Selailin kaikkia seinätarroja, mutta en tainnutkaan kaivata mitään niin paljoa, 

että olisin raaskinut laittaa rahaa. 

Muistin, että meillä oli palanen jäljellä mustavalkoista lahjapaperia ja näin askartelu sai alkunsa.

Oli muuten todella haastavaa kuvata tuota seinää!

Mutta siinä on, pikkupilvet pisaroineen.

Poitsun silmät kirkastui niin paljon, että tais olla hyvä juttu sen mielestä.

Toiseksi, minua häiritsi pitkään kun V:llä ei ollut päiväpeittoa. 

Enkä taaskaan halunnut tuhlata rahaa. 

Meni pitkään ennenkuin muistin tuon meille vuosi sitten ostetun päiväpeiton.

Ihana peitto, siis ihana! 

Mutta -osoittautui meidän sängyssä mahdottomaksi.

Kissa ja kissan kynnet. Ja vielä kahden kissan. 

Silmäpakoja alkoi rönsyilemään peitosta niin paljon, 

että se oli pelastettava odottamaan jotain.

Ja se jotain olikin tämä.

Ei muutakuin sakset viuhumaan ja pojalle napsittiin ja ommeltiin siitä uusi päiväpeitto.

Kangasta jäi niin paljon, että siitä saisi vaikka toisen samanlaisen.

Jätin peittoon varaa, jotta se menisi vielä isommassakin lastensängyssä.

Nyt huone miellyttää taas paremmin silmää (toivottavasti piiitkään), 

eikä rahaa mennyt nyt yhtään. 

Joskus vuosia sitten lahjapaperiin 3e ja päiväpeitto oli vuosi sitten alessa 30e

Peittokin pysyy kunnossa, sillä kissat tietää ettei pinnasänkyyn saa mennä.

Ja onneksemme ovat osanneet jättää sen rauhaan.

Vielä kun tuon kellahtuneen naulakko-liitutaulun saisi joksikin muuksi kuin kermanväriseksi ;)

Syksyn tunnelmaa!

pus.

UUDEN ALUN ÄÄRELLÄ

NO MUTTA MOI!

Täällä ollaan taas. Upouudessa blogissa.

Vanha on jätetty taakse ja ajassa siirrytty eteenpäin.

Linja oli niin pitkään hukassa ja vanhat haamut blogihistoriassa kummitteli takana. Nyt on puhdas alusta. Ihanaa!

Ja kuten saatatte huomata, olen alkanut bloggaamaan hieman aiemmin ennenkuin julkistin tämän blogin. Näin sain ajatuksella miettiä mieltä askarruttavia juttuja ennekuin painan ns. enteriä.

Kuvien kera jäsentelen blogiini fiilistelyä elämästä, DIY-juttuja sekä äitiysloman ohella yritän herätellä hiusjuttuja uudelleen henkiin ja siitä mitä ikinä koukeroita se pitääkään sisällään, unohtamatta herkutteluhetkiä leivonnaisten kera.

Olo on kuin uudelleen syntynyt haha, joten toivon, että tästä tulee pitkä ja rento taival!

Tämä on kuitenkin harrastus, joten ilon kautta mennään!

Eiks je?

Elämän fiilistelyn parhaimpana pohjana on ehdottomasti toi reilu seitsenkuinen poika V, jonka myötä olen innostunut enemmän DIY-jutuista. Koska. Ne lasten jutut maksaa ihan törkeästi! Ja sitä kautta se sitten ehkä on ajatusmaailmassa vähän levinnyt tänne ympäri huushollia. Meidän omaa huushollia.

Joten katsotaan saisinko näitä idearikkaita ajatuksia toteutettua onnistuneella prosentilla.

Mutta siinäpä se.
TERVETULOA!