Olen saanut olla kahdeksan kuukautta jo tuon pienen pojan äiti(+odotusaika).
Kahdeksan kuukautta.
Miten ihmeessä tämä aika voi mennä näin nopeasti?
Nyt meillä kontatataan, istutaan, syödään ominkin sormin joskus ja juodaan ihan itse.
Älytöntä.
Enkä ehkä kestä sitä.
Minulla on ikävä tuota vastasyntynyttä pientä ruttuista ja tummahiuksista poikaa,
joka jutteli heti alusta alkaen.
Ja hän kumminkin on nyt niin valloittava aktiivinen touhuaja, etten vaihtaisi tätäkään hetkeä mihinkään. Vallaton ilopilleri.
Vaalentuneet, mutta tuuheentuneet hiukset omaava.
Sinisilmäinen suloisuus.
Voi vauva, pysy vauvana vielä pitkään.
<3
Voi ihana! <3 Mäkin jo etukäteen oon surutellut sitä, miten nopeasti aika menee. Meidän marrasvauva kun satavarmasti kasvaa äidin ja isin mielestä liian nopeasti! :) Toisaalta varmaan ihana seurata, miten toinen kehittyy jatkuvasti, mutta vauva-aika on varmaan jokaisen vanhemman mielestä liian lyhyt.
VastaaPoistaSiis kyllä! Tavallaan kaikkia uusia taitoja on odoteltu myös innolla, mutta samalla tosiaan tajuaa kuinka se vauva-aika hupenee silmissä ja tilalle saapuu salakavalasti taaperoaika :D Tosin ei se meilläkään vielä ole täällä, vaikka uhkaavasti tuo minusta jo näyttää pikku taaperolta enemmän kuin vauvavauvalta ;) <3 Minä muistan kun viime marraskuussa vasta jännittelin tulevaa synnytystä vaikka siihen oli vielä muutama kuukausi aikaa ja nyt tosiaan jo on tuo 8kk tuossa :D
PoistaNauttikaa niin täysin siemauksin ja löhöilkää vaikka sylikkäin koko päivä yökkäreissä. Kohta se punkee jo pois sylistä <3
Hurjasti tsemppiä loppuajalle! <3