Ja niin hurahti ohi minun äitiys- ja vanhempainvapaat.
Kuin varkain tuo poika kasvoi silmissä niin isoksi, että muka pärjäisi hoidossa.
No pärjäisihän se, mutta minä haluan nähdä ensiaskeleet ja kuulla ensisanat vielä kotona, joten varsinaisesti täyspäiväistä työelämää en ole siltikään vielä aloittamassa.
Mutta nyt vietetään jo ihan tavallista arkea. Mikä ei sinällään muutu muutenkuin, että saisin tehdä töitä.
Marraskuun menee vielä kokonaisuudessaan lomailun kannalta, kerta siihen on mahdollisuus, mutta selvästi ilmassa on uuden arjen opettelua. Uutta intoa puhkuen koristelen kotia ensin vähän joulukuntoon ja sitten käyn aikuisten maailmassa tekemässä keikkatöitä.
Ja vaikka kotonakin on ollut rankkoja jaksoja, on minulle tämä kotielämä ollut lomaa kaikenkaikkiaan. Kohta se työ vasta alkaa kun ollaan töissä ja sovitetaan arki mukaan.
Jännittävää, kutkuttavaa, pelottavaa ja innostavaa!
Tunnelmallista viikkoa täältä pitkän ja rennon aamun keskeltä!
Nautin kun vielä voin ;)
