torstai 5. lokakuuta 2017

KUPILLINEN KAHVIA, KIITOS! - Ja pöpöille kyytiä.

Pikemminkin sankollinen.
Ja jäätelöä.


Hieman hiipii huono omatunto, kun itse kaivelee kaapista jädet esiin, 
sytyttää kynttilät ja rauhoittuu kirjoittamaan tätä, kun poika menee päiväunille.
Mutta sankollinen kahvia tähän päivään on vielä melkoisen vähän kahvia, 
mitä luultavasti tulen tarvitsemaan.

Ollaan oltu nipin napin yli kuukausi kamalassa flunssakierteessä. Minä ja poika.
Mies on säilynyt, ainakin isommilta.
Ja taas kun kotipäivää täällä vietellään,
 niin oli haettava kaappeihin jo lisädroppia häätämään tämä pöpö pois.

Hyödynsin meidän kylän Frantsilan kehäkukan antimia ja Nuha nenä-tipat kiikutin kotiin.
Olen käyttänyt niitä nyt lähes joka flunssassa ja ainakin se öisin auttaa pitämään nenän paremmin auki, niin saisi pienin edes silloin levättyä kunnolla.
Samalla aloin ecoilemaan uudella take away kahvikupilla ja bambuliinalla.
Niin paljon on kiireisiä aamuja, että on kiva napata kahvi mukaan.
Ja paljon kivempi pyyhkiä pöytää liinalla minkä saa heittää pesukoneeseen 60 asteeseen puhdistumaan.
Sitä paitsi siihen tahtiin mitä noita tiskirättejä saa kaupasta kotiin asti tuoda,
niin meneehän niihin jo pieni omaisuus.

No mutta mentiinpäs tavallaan vähän sivuraiteille,
 vaikka ei minulla tässä kirjoittelussa mitään kovin painavaakaan sanottavaa ollut.
Kunhan vaan tulin vähän voivottelemaan tätä flunssaa!

Itsekin olen jo kaksi kertaa ollut kuumeessa tässä kuukauden sisällä ja taas tuntuu, 
että alkaa kurkkukipu uudelleen.
Silti minusta viis, 
mutta poika paran korvatulehdusta ei edes saada pois ja seuraavaksi mennäänkin jo ihan korvalääkärille.

Nenäliinoja menee, rohinaa ja rähinää kuuluu ja tippoja kuluu.
Lääkärit, lääkkeet ja rohdot testattu ja mitään ei tapahdu.

Pöh ja köh. 
Ihana päiväkotiarki ;)

maanantai 2. lokakuuta 2017

LOOK OF THE DAY -SOFTBALAYAGE

Niinhän se on, että kun syksy saapuu, 
moni kyllästyy kesähiuksiinsa. 
Tulee tarve saada jotain uutta ja virkistävää.
Niin kävi myös minulle, ikuiselle oman tyylin etsijälle.
Ja omassa päässäni koristelee tällä hetkellä kuparisen lämpöistä ruskeaa
ja silmille katkesi taas otsahiukset.
Ne kuuluisat, mitä varmaan viikon päästä taas kadun, mutta ne jotka minulla kuitenkin oikeastaan aina tuossa on. 
Mutta nyt ne ovat suorat ja siinä. Kulmat ja kaikki näkyvissä.
Kadun tai en, tunnen oloni aina omaksi kun ne ovat siinä.
🍂
Ja niin kävi asiakkaanikin kanssa.
Hän on tumma, aina ollut. 
Ja aina sitä tummaa sinne on jätettykin liukumaan, mutta latvaa on vaalennettu paljon
ja pikkuhiljaa sen vaalean kanssa käy niin, että se kellastuu.
Varsinkin kun oma pohja on myös tumma.



Halusimme säästää vaaleutta mutta tummentaa kuitenkin.
Inspiraationa toimi Jenni Vartiainen -Vain Elämää hiusten kanssa.
Tulos on ihanan pehmeä!
Keltaisuus on tiessään ja reippaasti vaalennettu latva on saanut ylleen sävyä.
Aavistus tummuutta,
mikä on täysi napakymppi juuri hänelle.

Ahh, syksyn ihanaa autuutta! ❤
Rakastan kun saa käyttää taas värejä, eikä niitä purkkeja tarvitse ostaa vain pölyttyäkseen ja tilata pelkkää vaalennusainetta kilotolkulla ;)
Ja älkää käsittäkö väärin, vaaleatkin ovat aivan ihania!
Mutta on niin mahtavaa kun ihmiset taas uskaltavat laittaa platinablondin sekaan jotain lämmintä ja pehmeää.

Ne vaan sopivat niin monelle meistä.🍂

Ihanaa alkanutta lokakuuta!

-Moona