KUPILLINEN KAHVIA, KIITOS! - Ja pöpöille kyytiä.

Pikemminkin sankollinen.

Ja jäätelöä.

Hieman hiipii huono omatunto, kun itse kaivelee kaapista jädet esiin, 

sytyttää kynttilät ja rauhoittuu kirjoittamaan tätä, kun poika menee päiväunille.

Mutta sankollinen kahvia tähän päivään on vielä melkoisen vähän kahvia, 

mitä luultavasti tulen tarvitsemaan.

Ollaan oltu nipin napin yli kuukausi kamalassa flunssakierteessä. Minä ja poika.

Mies on säilynyt, ainakin isommilta.

Ja taas kun kotipäivää täällä vietellään,

 niin oli haettava kaappeihin jo lisädroppia häätämään tämä pöpö pois.

Hyödynsin meidän kylän Frantsilan kehäkukan antimia ja Nuha nenä-tipat kiikutin kotiin.

Olen käyttänyt niitä nyt lähes joka flunssassa ja ainakin se öisin auttaa pitämään nenän paremmin auki, niin saisi pienin edes silloin levättyä kunnolla.

Samalla aloin ecoilemaan uudella take away kahvikupilla ja bambuliinalla.

Niin paljon on kiireisiä aamuja, että on kiva napata kahvi mukaan.

Ja paljon kivempi pyyhkiä pöytää liinalla minkä saa heittää pesukoneeseen 60 asteeseen puhdistumaan.

Sitä paitsi siihen tahtiin mitä noita tiskirättejä saa kaupasta kotiin asti tuoda,

niin meneehän niihin jo pieni omaisuus.

No mutta mentiinpäs tavallaan vähän sivuraiteille,

 vaikka ei minulla tässä kirjoittelussa mitään kovin painavaakaan sanottavaa ollut.

Kunhan vaan tulin vähän voivottelemaan tätä flunssaa!

Itsekin olen jo kaksi kertaa ollut kuumeessa tässä kuukauden sisällä ja taas tuntuu, 

että alkaa kurkkukipu uudelleen.

Silti minusta viis, 

mutta poika paran korvatulehdusta ei edes saada pois ja seuraavaksi mennäänkin jo ihan korvalääkärille.

Nenäliinoja menee, rohinaa ja rähinää kuuluu ja tippoja kuluu.

Lääkärit, lääkkeet ja rohdot testattu ja mitään ei tapahdu.

Pöh ja köh. 

Ihana päiväkotiarki ;)

LOOK OF THE DAY -SOFTBALAYAGE

Niinhän se on, että kun syksy saapuu, 

moni kyllästyy kesähiuksiinsa. 

Tulee tarve saada jotain uutta ja virkistävää.

Niin kävi myös minulle, ikuiselle oman tyylin etsijälle.

Ja omassa päässäni koristelee tällä hetkellä kuparisen lämpöistä ruskeaa

ja silmille katkesi taas otsahiukset.

Ne kuuluisat, mitä varmaan viikon päästä taas kadun, mutta ne jotka minulla kuitenkin oikeastaan aina tuossa on. 

Mutta nyt ne ovat suorat ja siinä. Kulmat ja kaikki näkyvissä.

Kadun tai en, tunnen oloni aina omaksi kun ne ovat siinä.

🍂

Ja niin kävi asiakkaanikin kanssa.

Hän on tumma, aina ollut. 

Ja aina sitä tummaa sinne on jätettykin liukumaan, mutta latvaa on vaalennettu paljon

ja pikkuhiljaa sen vaalean kanssa käy niin, että se kellastuu.

Varsinkin kun oma pohja on myös tumma.

Halusimme säästää vaaleutta mutta tummentaa kuitenkin.

Inspiraationa toimi Jenni Vartiainen -Vain Elämää hiusten kanssa.

Tulos on ihanan pehmeä!

Keltaisuus on tiessään ja reippaasti vaalennettu latva on saanut ylleen sävyä.

Aavistus tummuutta,
mikä on täysi napakymppi juuri hänelle.

Ahh, syksyn ihanaa autuutta! ❤

Rakastan kun saa käyttää taas värejä, eikä niitä purkkeja tarvitse ostaa vain pölyttyäkseen ja tilata pelkkää vaalennusainetta kilotolkulla ;)

Ja älkää käsittäkö väärin, vaaleatkin ovat aivan ihania!
Mutta on niin mahtavaa kun ihmiset taas uskaltavat laittaa platinablondin sekaan jotain lämmintä ja pehmeää.

Ne vaan sopivat niin monelle meistä.🍂

Ihanaa alkanutta lokakuuta!

-Moona

URAÄIDIN AIKA

Oma-aika on ainakin nämä kotipäivien uniajat ;)
No eikä, on sitä muutenkin, mutta melkoisella höyryllä tässä on menty eteenpäin ja päiviin toivoisin lisää tunteja jostain.
Toisaalta ei niitä tunteja kannattaisi olla enempää, kun energia lopahtaa jokatapauksessa.

Minua on puraissut ihan älytön sisustuskärpänen, mutta ei tahdo aika riittää sille. Voisin myös myydä pojan yhdistelmävaunut pois, niin saisin jonnekin tulevaisuuteen lisää sisustusrahaa, mutta nyt iskee tämä tunnevaihe päälle ja en millään meinaa raaskia.
Ne ovat kuitenkin täysin turhat ja ja vievät vaan säilytystilaa muilta asioilta.
Tuskin niitä kaipaisin sitten kun ne pois menisivät, mutta tämä ratkaisun tekeminen on vaikeaa.
Niihin sisältyy niin paljon muistoja.

Mutta maalaus- ja tapetointipuuhiin tarvitsisi ryhtyä. Pikkumies löysi nimittäin siellä jossain kehitysvaiheessa kädet ja ne näppärät pikkusormet osasi aloittaa tapetin repimisen aika ajoissa. Ja nyt kun piirtämisen jalo taito alkaa olla hanskassa, niin taiteilija on salaa toteuttanut itseään olohuoneen -selkeästi tylsään beigeen tapettiin.
Myös vasara ja ruuvimeisseli pysyy tämän vikkelän taiturin hyppysissä hienosti ja niillä hän on onneksi onnistunut paukuttamaan suht sallittuja asioita. Tai toistaiseksi ei ainakaan pahaa jälkeä ole vielä tullut. Mutta siis kerta pieninkin on sitä mieltä, että toimiin olisi tartuttava, niin eikö se sitten olisi? Kyllähän remonttipäätökset voi jättää vajaa kaksi vuotiaan päätettäväksi, eikö vaan?
-No sarkasmia.

Toki tässä on vielä tärkeitä mietintöjä edessä, kun en tiedä millä maalaisin ja mitä tapettia laittaisin? Jotenkin tuntuu, että ideoita ja tyylejä olisi niin paljon mitä haluaisin toteuttaa ettei tämä yksi talo vaan riitä kaikkeen. Menemmekö yksinkertaisella ja selkeällä vai rohkaisenko mieleni ja toteuttaisin jotain persoonallisempaa? Ei tämä meidän loppuelämän koti varmaankaan ole, mutta ei me nyt ihan piankaan olla pois muuttamassa. Silti jotain modernia ja siistiä kaipaan.

Ja kaipaan myös siksi remonttipuuhia, että siinä saa ajatukset ihan muualle työstä ja koulutehtävistä. Toki kaikki menisi päällekäin, mutta silti. Tuntuu, että vapaa hetkiin tarvitsee muita puuhia.

Vaikka kaikkein parhaimman puuhat ovat tietysti tässä.

Ei näihin hetkiin mitään pensseliä tarvitse <3

HIUKSET OVAT KUIN KRUUNU

Maaliskuussa alkoi tämän kotirouvan työkuviot uudelleen pyörimään oikein toden teolla.

Hiuksia on kiharretty, värjätty ja leikattu vaikka mihin malleihin:)

Tutustuin heti alussa uuteen tuotesarjaan ja inspiraatioita on pyörinyt lähes tauotta mielessä. 

Rakastan työskentelyä kun se on oikealla tavalla haastavaa. 

Minulle ehdottoman tärkeää on tuotteiden monipuolisuus ja se, että tuotteet toimii halutulla tavalla.

Hiuksethan ovat lähestulkoon jokaiselle se pään kruunu. Ja useimmat haluavat sen kruunun olevan mahdollisimman miellyttävässä kunnossa.

Tässä on muutamia työkuviani,

joissa osalla on hieman vanhaa tyyliä virkistetty ja 

osalle on lähdetty räätälöimään ihan uutta lookkia.

Vaikka vaaleiden hiusten tekeminen on ihan yhtä ihanaa kun tummienkin,
niin silti kesän jälkeen on ihan parasta
kun saa alkaa sekoittamaan syvempiä sävyjä.

-Moona

MEIDÄN HETKI

Tämä vuosi on alkanut merkittävästi.
Alkuun niin selvät suunnitelmat muuttuivat hieman epäselviksi ja pieni epävarmuus nosti päätään, mutta hapuiluun oli selkeä tarkoitus.
Viime viikolla asiat selventyivät entisestään, kun minun eteeni tupsahti kuin tilauksesta, ensinnäkin uudet haasteet työelämässä sekä sen kautta tuleva uusi tutkinto.

Olo oli alkuun hieman pöllähtänyt, että mihin minä itseni olen taas laittanut, mutta sen jälkeen en ole tuntenut kuin luottavaista innostuneisuutta! Kyllä tästä hyvä tulee ja aivot saavat vihdoin haastetta osakseen.
Minä jatkan siis vanhan ammattini parissa parturi-kampaajana, mutta opiskelen samalla n. kaksi vuotisen hiusalan merkonomi-tutkinnon.

Tätäkin isompi merkittävin asia oli se, että me vietettiin meidän pienen miehen yks vee synttäreitä vajaa kuukausi takaperin. Yksi vuotias! En vaan malta uskoa. Sankari on niin täynnä virtaa, että hikikarpalot nousee otsaan pelkästä perässä pysymisestä. En ole onneksi treenannut turhaan. Hehheh.

Eilen me jatkoimme juhlimista tanssimalla säilyneiden synttäripallojen kanssa äidin uusien haasteiden kunniaksi. Taustalla soi Emma-gaala pystinkin saanut Kikattava kakkiainen.
Ja erityisletkeät muuvit ansaitsi se, että nyt isäkin voi jäädä vuorostaan kotiin pariksi kuukaudeksi.

Rakastan uusia elämänmyönteisiä alkuja ja tuulia. Olkoon ne uusia harrastuksia, uusi terveellinen elämä, uudet työelämän haasteet, mitä vaan. Mutta jokaisessa vuodessa on mielestäni hyvä olla jotain pientä uutta, joka tuo lisää intoa ja inspiraatiota. Ja jos elämä ei meinaan tarjottimella niitä tarjota, niin yrittäisi etsiä itse itselleen. Sillä uudesta inspiraatioista saa voimaa aivan valtavasti!

Uskon todella siihen kliseiseen lausahdukseen, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikka se vaatii työtä ja uskoa.
Uskon, että tämä oli nyt se miten meidän asioiden piti järjestyä.

                                                                         
                                                                        Kuva täältä.

TERVETULOA TAAPEROAIKA

Eikai vielä ole liian myöhäistä toivotella hyvät uudet vuodet? Toivottavasti ei, koska hei, hyvää uutta vuotta! <3

Piti itsekin ihan palata tuohon viimeiseen joulukuun ensimmäiseen  ja ainoaan kirjoitukseen, että mitäs meille tänne silloin on kuulunut. Ja niinhän se oli, että pienen miehen kävely oli viittä vaille onnistumassa ja niinhän se nyt täällä jo onnistuu. Paitsi toppavaatteet päällä ulkona. Se on kai liian kummallista vielä. Ja joulun alla tämä tapahtui, eikä meistä kumpikaan ollut töissä ensiaskelien aikaan. Minäkin meinaan muutamia extrausvuoroja tein.

Nyt tuntuu, että täällä talossa on jo ihan oikea taapero. Vaikka parisen viikkoa vielä on ns. vauvavuotta jäljellä. Niinkuin aina kaikki tätä sanoo, mutta siis ihan järkyttävää miten nopeasti vuosi meni! Meillä ei siis oikeasti ole enää vauvaa vaan pieni poika joka tepsuttaa hieman liian suorin jaloin perässä senkun kerkeää. 

Tai oikeastaan ne osat menevät toisin päin. Minä juoksen taaperon perässä senkun kerkeän ja en edes meinaa keretä. 

Vaikka toi pikku taapero on nykyään joka paikassa, niin siitä yllätyin ettei joulukuusi kiinnostanut. Välillä kun hoksasi, että siellä joku kimaltaa niin vähän teki mieli käydä katsomassa. Mutta perhanan pisteliäät oksat piti huolen siitä, että pienet sormet ei liian lähelle päässyt. Ja niin me vaan tyydyttiin istumaan kuusen vierellä ja katseltiin huuli pyöreänä hienoja joulupalloja ja -naruja.

Nyt kun ollaan nippanappa selvitty joulun juhlimisesta niin seuraavat kolkuttaa jo ovella.

Niiden teemana on 1-vuotisbileet! 

Jostain syystä kuitenkin toivon, että aika menisi hyvin hitaasti niin saataisiin nauttia vauvavuodesta vielä pikkiriikkisen aikaa.

Sen enempiä nyt tällä erää jaarittelematta, hyvää uutta vuotta ja mahtavaa tammikuuta.

Tästä on tainnut tulla minulle uusi lempparikuukausi ;)