Olipa yllätys miten tämä bloggeri on muokattu uuteen uskoon. Olen puhelimella huomannut kyllä jo, mutta jotenkin ajattelin että se on vaan joku mobiilijuttu :D
Oon niin hidas lämpiämään kaikille uusille päivityksille ja vihaankin kun puhelimeenkin tupsahtelee vähän väliä uusi järjestelmäpäivitys. Vaikka, en vielä tähän päivään mennessä ole huomannut selkeää muutosta, mutta ehkä mä en ookkaan niin hifistelijä tyyppiä. Mä olen juuri se joka on kitissyt kosketusnäyttöpuhelimista, kirjan ja lehtien lukemisesta tabletista. Itseasiassa olin varma, että koko tabletit olis ihan floppi. Silti hitaasti, mutta varmasti minä oon sitten tullut kaikissa muutoksissa mukana.
No hifistelijä laitteiden kanssa tai en niin kotona vähän enemmän kyllä. Ja pikkuhiljaa täällä alkaa näyttämään kunnolla joululta. En kuitenkaan räiskäise kaikkia koristeita heti esille vaan joulu yltyy kodissakin aattoa kohti. Tämä on vasta tälläistä esivalmistelua. Ja ihan perinteisellä punaisella. En edes tiedä olenko kullan vai hopean tyttö niin meiltä taitaa aattona löytyä kaikkea.
Tässä joulussa on kyllä nyt oma pieni spesiaalisuus kun tuo pikku veijari on menoissa mukana. Kuusenpaikan pohdinta on jo kovasti käynnissä, kun kissojen lisäksi siitä pitäisi saada pidettyä erossa myös noi sairaan nopeat minisormet. Ja suu joka syö kaiken mitä ikinä löytääkään. Mission impossible? Ehkä. Katsotaan mitkä ratkaisut löydetään. Mutta pienestä vahingosta viisastuneena, tuntuu siltä että ei osataan kuunnella vähän paremmin ja jopa totellaan sitä.
Sekin voi vielä olla, että meillä kävellään ennen joulua. Täällä ollaan niin viittävaille ottamassa ensiaskelia, että mua ihan jännittää! Ja jännittää se, että onko mies juuri silloin töissä kun se tapahtuu. Toivottavasti ei.
Nyt on sitä ihanaa kutkuttavaa fiilistä vatsanpohjassa. Ja hyvällä menestyksellä taidan olla aivopessyt meidän pojankin tykkäämään joulusta tai sitten saanut hänet inhoomaan, kun kesäkuusta lähtien olen laulanut joululauluja tuutulauluina. Ainoat mitkä muistan ulkoa. ;)
Näissä aatoksissa on hyvä jatkaa seuraaviin päiviin.
Löysin sitten viime joululta ainoan epäjouluisimman kuvan, mutta hei, kissa ja lahjalaatikko.
Tässä joulussa on kyllä nyt oma pieni spesiaalisuus kun tuo pikku veijari on menoissa mukana. Kuusenpaikan pohdinta on jo kovasti käynnissä, kun kissojen lisäksi siitä pitäisi saada pidettyä erossa myös noi sairaan nopeat minisormet. Ja suu joka syö kaiken mitä ikinä löytääkään. Mission impossible? Ehkä. Katsotaan mitkä ratkaisut löydetään. Mutta pienestä vahingosta viisastuneena, tuntuu siltä että ei osataan kuunnella vähän paremmin ja jopa totellaan sitä.
Sekin voi vielä olla, että meillä kävellään ennen joulua. Täällä ollaan niin viittävaille ottamassa ensiaskelia, että mua ihan jännittää! Ja jännittää se, että onko mies juuri silloin töissä kun se tapahtuu. Toivottavasti ei.
Nyt on sitä ihanaa kutkuttavaa fiilistä vatsanpohjassa. Ja hyvällä menestyksellä taidan olla aivopessyt meidän pojankin tykkäämään joulusta tai sitten saanut hänet inhoomaan, kun kesäkuusta lähtien olen laulanut joululauluja tuutulauluina. Ainoat mitkä muistan ulkoa. ;)
Näissä aatoksissa on hyvä jatkaa seuraaviin päiviin.
Löysin sitten viime joululta ainoan epäjouluisimman kuvan, mutta hei, kissa ja lahjalaatikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti